Loppukesän kuulumisia

Vaikka tästä blogista ei sitä huomaa, on mökillä vietetty tänä kesänä montakin päivää. On ollut ihana ja aurinkoinen kesä. Nurmikkoa on leikattu ja vielä ainakin kerran pitäisi sekin tehdä. Oksia on silputtu. Grilli on otettu käyttöön. Ihana asia koko mökki!

Tässä silppuamisen seurauksena kohtalaisen kokoiseksi kutistunut risukasa. Näitä on jäljellä ehkä n. 8.

Keväällä kaadetut pusikot päätyivät jättimäisiksi oksavuoriksi odottamaan toimenpiteitä. Huuto.netistä onnistuimme systerin kanssa hankkimaan oksasilppurin, joka onkin sitten monena kauniina kesäpäivänä muuttanut oksakasoja silpuksi. Oksia silputessa ehtii ajatella kaikenlaista älykästä, kuten sitä, miten eri puulaadut käyttäytyvät silppurissa. Testattavana ovat olleet tontiltamme löytyvät koivu, sireeni ja kanukka. Koivu on ihana ja menee nätisti pieniksi palasiksi. Sireeni silppuuntuu ihan ok, mutta on muodoltaan sellainen, että ei helposti mene silppurista läpi. Ja kanukka, se pensas, josta ennenkään en pitänyt, se tulee useimmiten silppurista ulos nauhana. Toivottavasti se kuitenkin maatuu eikä ala uudestaan kasvamaan siellä, mihin silppua on nyt kaadettu.

Pensaat olivat niin vanhoja, että ne olivat oikeastaan jo kuin puita. Samalla kun oksia on silputtu, runkoja on kerätty portinpieleen kuivumaan. Systerin mies on luvannut hakea ne siitä takkapuiksi. Olen uhannut sitä, että jos se ei niitä keväällä hae, annan ne jollekin toiselle.

Pensaiden runkoja noutajaa odottamassa

Ennenkokematonta raivon ja turhautumisen sekaista avuttomuuden tunnetta minussa aiheuttaa se kanukka. Keväällä se kaadetiin kokonaan niin, että vain kannot ja juurakot jäivät. Ja mitä se tekee: se kasvattaa versoja jokaisesta kannosta ja juuresta. Versot ovat nyt samankorkuisia kuin minä ja me tuijotamme raivoisasti toisiamme silmiin. Heitä vain on paljon enemmän. Onneksi he eivät pääse pakoon. Lähestyn heitä vielä tämän syksyn aikana erilaisten leikkurien kanssa. Katsotaan sitten kuka on voittaja!

Yritän ajatella asiaa positiivisesti. Jos yksivuotisista pajunversoistakin voi tehdä vaikka koreja niin miksei kanukanversoistakin. Varmaan se on kuitenkin joku pajunsukuinen pensas. Mutta minä itse en osaa tehdä koreja enkä oikeastaan halua juuri nyt opetella. Jos siis joku haluaa niitä 1,5 - 2 metrisiä versoja, saa tulla keräämään. Ja jos joku osaa kertoa, miten koko kanukasta pääsee eroon, otan mielelläni neuvoja vastaan.

Voi versova pensas. Miten siitä pääsee eroon?

Myös mökin suhteen on alkanut tapahtua: remonttimies korjaa sen lattiaa. Mökin seinät ovat kuulemma hyvässä kunnossa, mutta lattian tukihirret ovat aivan pehmenneet. Se ei ole mikään ihme, kun kysymyksessä on 1950-luvulla rakennettu mökki, joka on ollut kosteana jo pitkään. Nyt siitä tulee taas uusi ja ehjä vuosikymmenten ajaksi.