Tänä kesänä oli otollinen hetki liiterin purkamiselle. Lekoin ja sorkkaraudoin kävimme sen kimppuun. Ensimmäisenä päivänä se kaatui ja toisena päivänä irroittelimme laudat toisistaan. Erityisen lahoja paikkoja olivat katto, jonka päällä kaatunut sireenin runko oli maannut vuosikausia ja lattia samasta kohdasta, jossa vesi oli valunut katosta läpi ja lahottanut lattiankin. Jälkiviisaana voi ihmetellä, miksei kukaan tehnyt asialle mitään.
Ihan oma lukunsa oli tietenkin liiterin tyhjentäminen kaikesta rojusta. Sitä oli tehty vuosien varrella pikkuhiljaa, kun oli selvää, että vanha liiteri oli purettava. Monenlaisia muistoja olikin koottu sinne, mutta valitettavasti suuri osa niistäkin oli nyt aivan pilalla. Vanha, liiterin takaseinää vasten nojannut kaappi oli kosteudessa hajonnut, kun kaikki sen liimaukset olivat irronneet toisistaan. Laatikoissa ja matkalaukussa olleet tätien ja isän koulupaperit olivat aivan homeessa. Jotkut tavarat ovat kuitenkin edelleen aivan kelvollisia: 1950-luvun harjoituskiekko, 1970-luvun lahtikko ja emalivati. Kalaverkot, kohot, airot ja ikivanhat puutarhatyökalut menivät kuitenkin kierrätykseen tai roskiin.
Alla olevat kuvat eivät juurikaan selityksiä kaipaa. Seuraavassa postauksessa jotain uuden liiterin rakentamisesta.
