Tämän punaruskean tuolin on muistaakseni minun mummini isä tai isoisä joskus rakentanut. Kuten näkyy se on rakennettu oksista. Romanttinen idea, mutta on siitä erittäin epämukava istua.Mökille on kertynyt kaikenlaista tavaraa vuosien varrella. Keittiön kaapin päällä tönöttävä kahvi- tai teekannu on päätynyt sinne 70-luvulla. Se on tuotu Saksasta ja edustaa etelä-saksalaista tyyliä. En ole koskaan oikein osannut arvostaa sitä maalaistyyliä, mutta yllätyksekseni Täti sanoi pitävänsä tuosta vihreästä astiastosta.
Mökin värit hämmentävät edelleen. Yläkuvan punaruskeaa maalia on saanut ylleen joka toinen huonekalu. Keittiön kaappien keltainen väri toistuu joissain seinissä. Oranssia väriä on ainakin kuistin huonekaluissa. Punaista on monissa esineissä ja erityisen paljon erilaisissa Marimekon pöytäliinossa. Kaikesta huolimatta mökin tunnelma ei ole levoton vaan pikemminkin raikas ja viihtyisä. Ehkä ne ovat ne valkoiset seinät, jotka sen tekevät.
Kummallinen pesuaine on pakkauksesta päätelleen vanhaa. Mökiltä löytyykin kaikenlaista tavaraa, jotka eivät ehkä ole enää käyttökelpoisia, mutta joissa on menneen maailman tunnelmaa. Ja tunnelmaa on vaikea heittää pois, vaikka siivota on pakko.
Kuistin himmeä valo yllättää aina positiivisesti. Ja lopulta, vaikka mökki isoine pihoineen muistuttaakin työleiriä, on se aina myös levon paikka. Koira Napsu Napoleon nauttii lepohetkestä varjossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti