Muistan hyvin sen saunaillan joskus 70-luvun alkupuolelta. Olimme saunoneet mökillä ja äiti kuivaili tummia hiuksiaan pyyhkeeseen verannalla. Yhtäkkiä, ilman ennakovaroitusta, äidin vihkisormus putosi, kilahti lattialautoihin ja putosi lautojen välistä verannan alle.
Noin vain. Sekunti, jonka merkitys oli valtava.
Verannan ei ollut menemistä eikä tullut kysymykseenkään, että lattiaa olisi purettu. Sinne se sormus jäi.
Tänä kesänä verannan lattialaudoitus on uusittu. Muistin äidin sormuksen ja kerroin tarinan remonttireiskalle. Toivoin, että hän pitäisi silmänsä auki, jos sormus sattuisi löytymään.
Eilen mökillä käydessäni näin tämän: naulakkoon ripustetun paperin, johon teipattuna äidin sormus. Ihmeellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti