(Kivi)tuhkasta parkkipaikka nousee

Ennen töitä. Taustalla erilaisia rikkaruohoja kasvava piha-alue , tuleva parkkpaikka. 

Tänään oli kesän viimeinen puuhapäivä mökillä. Ennen talvea halusimme saada rakennettua kovapohjaisen parkkipaikan. Minulla oli vielä aivan liian hyvin muistissa viime kevät, kun auto upposi renkaiden puoliväliin asti mutaan 60 vuotta parkkipaikkana toimineena nurmikolla.

Nurmipohjan pehmeydestä saimme tiukan muistutuksen tänään, kun auto jälleen jäi mutaan jumiin. Viime päivien rankat sateet olivat pehmittäneet parkkipaikan. Olimme liikkeellä lähes oikea-aikaisesti.

Olimme tilanneet neljä kuutiota hiekkaa parkkipaikkaa varten ja arvelimme sen riittävän. Ensin levittelimme kankaan estämään nokkosten ja muiden rikkaruohojen kasvamista tulevalla parkkipailla. Siskon arvio oli, että tarvitsemma kangasta 10 m2 ja sen verran sitä sitten ostin rautakaupasta.

Eihän se kangas riittänyt mihinkään, korkeintaan kolmannes saattin sillä peitettyä. Sitten käytiin siskon punaisella autolla tekemässä tuttavuutta paikallisen rautakaupan kanssa. "Se saattoi olla pitkä suhteen alku" totesimme, kun kurvasimme rautakaupasta taas mökille päin. Ei niin, että rautakauppa olisi ollut erityisen hyvä - se vain on sopivan lähellä ja mökillä tulee olemaan kaikenlaiselle tarvetta jatkossakin. Ostimme myös uuden lapion.

Sisko päivitti Facebookiaan illalla näin: "Klo 12 oli mökin pihassa 7 kuudensadan litran säkkiä täynnä kivituhkaa, yhteensä siis 4 200 litraa. Klo 17.30 oli näistä 4 000 litraa, yht n. 5 700 kg, siirtynyt uuteen paikkaan kahden naisen voimin. Laskeskelin, että näistä 4 000 litrasta n. 3 550 litraa siirtyi lapioimalla ja jos yksi lapio on keskimäärin 1,5 litraa, niin olemme lapioineet n. 2 300 lapiollista, n. 5 000 kg. Lopputuloksena uusi kahden auton kokoinen parkkipaikka." 

Kuvassa vastasyntynyt parkkipaikka ja kaksi autoa, joista toinen mutainen ja toinen ei. 

Toinen saavutuksemme tänä kesänä oli pöytä-penkkisysteemin saaminen pihalle. Siinä on mukava juoda kahvia ja ensi kesänä ehkä jopa grillailla. Huomaa kuvan vasemmassa reunassa tyhjentynyt hiekkasäkki. Sen sisällä piileskelee viisi muuta tyhjennettyä hiekkasäkkiä. Ensi kesänä ne voidaan täyttää puutarha- ja muilla roskilla.

Huomaa pöytään toisessa päässä nojaava voipunut puutarhaduunari ja toiseen päähän nojaava lapio-harava-armeija..

Risusavotta

Koko kesän olemme lähes joka viikko tehneet erilaisia raivaustöitä mökillä. Piha on ollut osittain hyvässäkin kuosissa ja sitten osittain aivan ränsistynyt.

Mökkimme ylpeys on ollut sen hieno, laaja nurmikko. Siinä on aina istuttu, vietetty mummin synttäreitä mansikkakakkua syöden ja pelattu pelejä. Nurmikko on tänäkin vuonna pidetty kauniina leikkaamalla.

Mökkitontin pohjoisosa puolestaan on aivan hullusti ränsistynyt. Tontin pohjoisreunalla olevat pensaat ovat vuosikausia saaneet kasvaa vapaasti. Näin sireenitkin ovat viisimetrisiä ja iso pensas, jonka luulemme olevan kanukka, on valloittanyt n. 20 m2 alueen kuivuneine ja tuoreine oksineen.

Tänä kesänä olemme siskon kanssa aloittaneet villiintyneiden pensaiden karsimisen. Kuivat oksat ovat saaneet kyytiä myös puissa. Kaikki roskat olemme yrittäneet koota noin kahteen kasaan. Toinen kasa oli vanha ja sen pohjakerrokset olivat lähes 10 vuotta vanhoja.

Ja tänään me laitoimme lähes kaikki oksaroskat viiteen isoon säkkiin valmiiksi odottamaan noutoautoa. Uskomatonta, mutta sinne ne mahtuivat.

Ennen

Jälkeen

Elämää pihalla

Napsu-koira nauttii vastaleikatusta nurmikosta. Mökistä on tänä kesänä tullut Napsun suosikkipaikka, koska se on ainoa paikka missä se saa olla vapaana. Yleensä se syö vatsansa täyteen maukasta luomuruohoa ja haukkuu tiedonantoja koko kylälle.

Vanhoja tavaroita

 Tämän punaruskean tuolin on muistaakseni minun mummini isä tai isoisä joskus rakentanut. Kuten näkyy se on rakennettu oksista. Romanttinen idea, mutta on siitä erittäin epämukava istua.

Mökille on kertynyt kaikenlaista tavaraa vuosien varrella. Keittiön kaapin päällä tönöttävä kahvi- tai teekannu on päätynyt sinne 70-luvulla. Se on tuotu Saksasta ja edustaa etelä-saksalaista tyyliä. En ole koskaan oikein osannut arvostaa sitä maalaistyyliä, mutta yllätyksekseni Täti sanoi pitävänsä tuosta vihreästä astiastosta.

Mökin värit hämmentävät edelleen. Yläkuvan punaruskeaa maalia on saanut ylleen joka toinen huonekalu. Keittiön kaappien keltainen väri toistuu joissain seinissä. Oranssia väriä on ainakin kuistin huonekaluissa. Punaista on monissa esineissä ja erityisen paljon erilaisissa Marimekon pöytäliinossa. Kaikesta huolimatta mökin tunnelma ei ole levoton vaan pikemminkin raikas ja viihtyisä. Ehkä ne ovat ne valkoiset seinät, jotka sen tekevät.

Kummallinen pesuaine on pakkauksesta päätelleen vanhaa. Mökiltä löytyykin kaikenlaista tavaraa, jotka eivät ehkä ole enää käyttökelpoisia, mutta joissa on menneen maailman tunnelmaa. Ja tunnelmaa on vaikea heittää pois, vaikka siivota on pakko.

Kuistin himmeä valo yllättää aina positiivisesti. Ja lopulta, vaikka mökki isoine pihoineen muistuttaakin työleiriä, on se aina myös levon paikka. Koira Napsu Napoleon nauttii lepohetkestä varjossa.

Kuistilta se alkaa

Eräs unelmani on toteutunut: on mökki, jossa voin kesällä puuhailla. Mökki on suvun yhteinen, tai oikeastaan perikunnan yhteinen. Mökki on yli 50-vuotias lautamökki ja tontti on tilava. 

Mökki ei ainakaan vielä tänä kesänä tarjoa vain auringonottoa viimeistellyllä nurmikolla vaan ennemminkin työtä kädet mullassa, risuissa, veressä ja nokkosen polttamilla. Mökkiä on jo kutsuttu sekä työleiriksi että puuhamaaksi. Myös nimeä Villa Lande on ehdotettu. Kiinteistön virallinen nimi on Savikumpu. Koska Savikumpu kuulostaa harmaalta ja kurjalta eikä ollenkaan houkuttelevalta, olkoon Villa Lande tämän blogin nimi. 

Tässä blogissa yritän kuvin ja lyhyin tekstein tallettaa jotain kaunista, jotain hämmästyttävää, jotain mielenkiintoista. Ensimmäiset kuvat ovat kuistilta ja saunan eteisestä. Vallitsevat värit näyttävät olevan punainen, keltainen ja oranssi.  

Kuistin tunnelmaa

Olisipa kiva tietää, mikä tämän punaisen lyhdyn tarina on. 

Mökin värejä ja arkisia jalkineita. 

Työkalut odottavat heti oven vieressä työntekijää.