Kesäherkkuja

Tämä ensimmänen makkaranpaisto oli lähtölaukaus kesän kokkauksille.

Mökkeilen, jotta voin syödä grilliruokaa. On ihan mahtavaa laittaa ruokaa jossain muualla kuin kotikeittiössä.

Makkarasta se siis alkoi. Kesän mittaan on pitänyt kokeilla useita erilaisia grillilihoja. Grillikylki oli hyvää ja broilerikin jälleen. Sen lisäksi tuli tehtyä hot dogeja ja hampurilaisia. Nam.

Lisukkeena syötiin paljon salaattia, joskus leipää. Maissia grillattiin monta kertaa viikossa. Kesäkurpitsan suhteen otettiin vähän kevyemmin siinä toivossa, että syksyllä saadaan omia kesäkurpitsoita grillattavaksi. 

Taustalla näkyvän pressun päällä kuivuvia oksia käytettiin grillin polttoaineena. Onneksi niitä risuja on rittänyt. 

Keskeneräistä

Teen tässä vielä yhden postauksen kaikista niistä asioista, jotka vielä ovat kesken. Toimikoon tämä vaikka mielenvirkistyksenä, kun teemme suunnitelmia tuleville vuosille. 

Näiden lisäksi on mietittävä vesi- ja viemäriasioita sekä sala- ja muita ojia. Ja nurmikentän sammalongelmaa. Ja ison kukkapenkin kitkemistä. 

Pieni kukkapenkki on vähän heikossa hapessa ja kaipaa peruskorjausta. 

Työpaja ulkosalla. Kalusteet on kunnostettava. Onneksi useimmille riittää uusi maali. 

Remonttireiska vie kyllä laudat pois, mutta mitä tälle verannan edustalle tapahtuu sen jälkeen? 

Keinun istuin on ruosteessa ja kaipaa uusimista. Tämän on jo suunnitelmissa. 

Maailman ehkä vinoin liiteri. Vain harva uskaltaa mennä sinne sisälle. 

Ennen ja jälkeen

Sisko sanoi eilen, että meiltä on jäänyt ottamatta sellaiset kunnolliset ennen ja jälkeen kuvat. Nyt kun mökillä on kaikki paremmin kuin kolme kesää sitten, se vähän harmittaa. Ehkä emme itsekään aluksi uskoneet, että muutos voisi tapahtua. 

Suurin muutos on ehdottomasti ollut risujen väheneminen. Tässä alla muutama kuva oksista ja risuista. 

Tässä kuva innokkaasta ja osaamattomasta ruohonleikkaajasta kesällä 2012. Huomaa takana kasvavat puut ja pensaat. 

Tässä kuva tältä aamulta. Huomaa, että naapurin mökki näkyy. Mitä muuta onkaan muuttunut? 

Tältä risukko siis näytti huhtikuussa 2012. 

Tässä raivaustyö käynnissä. 

Raivattua pensaikkoa. 

Tässä pusikko ja risukasa nyt. Tilaa on jo esimerkiksi kesäkurpitsalle. 

Kesä 2014

Kesä mökillä on ollut varsin antoisa. Alkukesästä oli sopivan viileää tehdä raskaita töitä ja pari viimeistä lomaviikkoa sellaisia, että nauttiminen on ylittänyt raatamisen. Tässä muutamia kuvia siitä, mitä tänä kesänä on tapahtunut. 

Paksujen oksien kasa alkoi muuttua halkopinoksi mökin pohjoisseinää vasten. 

Keksimme, että oksista voi tehdä koristetikapuita. Koska oksia on paljon, näitä tulette, ystävät, näkemään.
Koristetikapuut ovat muuten käytännöllisiä esim. kukkatelineinä, työkalujen säilytystelineinä, tuuletuspaikkoina ja vaikkapa ihan vaan koristeena. 

Postilaatikkoon oli jaettu etsintäkuulutus karanneesta kissasta. Eräänä päivänä se sitten seikkaili meidän pihalla. Otin kuvan ja lähetin sen etsintäkuulutuksessa mainittuun puhelinnumeroon. 

Ison kukkapenkin iirikset kukkivat suloisesti. 

Kesäkurpitsa kukkii,

Tässä takapihan komistus: kesäkurpitsa. 

Karviaiset kypsyvät. 

Vanhaan kaivonrenkaaseen vaihdettiin mullat ja istutettiin kesäkukkia. Kesäkuun kylmyys vähän haittasi alussa, mutta heinäkuun helteet palkitsivat. 

Verannan uusi lattia. Se tuli todelliseen tarpeeseen. Kesäkuussa eräänä päivänä siskon ja tädin kanssa puuhailimme siinä jotain, kun se yhtäkkiä romahti alta. Onneksi remonttimies oli jo tulossa. 

Veranta. Tädin mielestä mökin paras huone. Nyt vielä keskeneräisen remontin takia vähän turhan täynä tavaraa. 

 

Eteisen remontti on vielä vähän kesken, mutta tästä alkaa jo tietää, miltä se joskus tulevaisuudessa näyttää. 

Mökissä sisällä heinäkuun helle ja hämärä, ulkona pelargoniat. 

Löytö!

Muistan hyvin sen saunaillan joskus 70-luvun alkupuolelta. Olimme saunoneet mökillä ja äiti kuivaili tummia hiuksiaan pyyhkeeseen verannalla. Yhtäkkiä, ilman ennakovaroitusta, äidin vihkisormus putosi, kilahti lattialautoihin ja putosi lautojen välistä verannan alle.

Noin vain. Sekunti, jonka merkitys oli valtava.

Verannan ei ollut menemistä eikä tullut kysymykseenkään, että lattiaa olisi purettu. Sinne se sormus jäi.

Tänä kesänä verannan lattialaudoitus on uusittu. Muistin äidin sormuksen ja kerroin tarinan remonttireiskalle. Toivoin, että hän pitäisi silmänsä auki, jos sormus sattuisi löytymään.

Eilen mökillä käydessäni näin tämän: naulakkoon ripustetun paperin, johon teipattuna äidin sormus. Ihmeellistä.